Pyhitysvaaralla!

‍Pienen kesälomareissumme menomatkalla Rukalle päätimme käydä huiputtamassa uuden kohteen. Niin kutsutun Pyhityksen Taivalkoskella.

‍

‍Ajattelin, että sehän menee semmoisena extempore-juttuna meiltä, neljältä reippaalta mieheltä🤭

‍

‍Vaara sijaitsi kartasta katsottuna pääteiden lähellä, eikä kartta paljastanut teiden kokoa ja kuntoa sen lähistöllä. Siinäpä olikin sitten oikeastaan koko tämän kohteen suurin haaste. Tiet jotka johtivat vaaralle olivat minun makuuni sen verran pieniä, että ajovauhti oli keskimäärin 30km/h. Teillä oli paljon kuoppia ja lähestymisvalinnasta (sekä auton maavarasta) riippuen myös kiviä, joita piti väistellä. Tiellä sattui ajamaan myös tukkirekkoja, joita piti väistää pysähtymällä tien sivuun. Tämä päivä venyi pidemmäksi kuin oli tarkoitus… Noh, onhan nyt loma…

‍

‍Viimeinkin saavuimme Pyhityksen lähtöpaikalle, joka sijaitsee Ahmaselkosentiellä. Siinä on levennystä useammalle autolle parkkeeraamista varten.

‍Reitti alkaa reilun viidensadan metrin kävelyllä metsäautotietä pitkin, jonka jälkeen tulee Syötteen kansallispuiston opaskyltti. Siitäpä ei montaa metriä laavulle olekaan, joka sijaitsee Pyhitykselle vievä polun alussa. Päätimme paistaa makkaraa vasta huiputuksen jälkeen, joten jatkoimme suorilla kohti huippua.

‍Yhteen suuntaan matkaa huipulle tulee noin 2km ja paluu käy samaa polkua.

‍

‍Reitti oli kuvattu vaativaksi, joka oli meistä ehkä hieman yläkanttiin määritelty. Toki polku huipulle oli juurakkoinen, ja korkeuserossa mitattuna nousua tulee noin 120 metriä laavulta. 

‍Mieleeni tuli nousu Riisitunturille maaston puolesta. Ennen puuston harventumista metsä on rehevää kuusikkoa. Pikkunäppärä matka minun mielestäni.

‍

‍Huipun läheisyydessä vierelle tuli muutamia kallioita, joilta alkoi avautumaan maisema Kostonjärven suuntaan. Nuorempi sukupolvi oli ensimmäisenä Pyhityksen huipulla. Tuttuun tapaan - minulla aikaa matkalla meni hieman enemmän, koska kuvattavaa riitti.

‍Jo ennen huippua nuorempi porukka bongasi illan majoituskohteemme  -Rukan - horisontissa. Sieltä se todella näkyi tänne Taivakoskelle saakka. Linnuntietä sinne taitaa olla matkaa Pyhitykseltä jotain 40km.

‍

‍ 

‍

‍

‍

‍

‍Puusto harvenee.

‍1/200, ISO 200, f11, 10mm. VR 10–20mm.

‍Polku kuusikon jälkeen.

‍1/200, ISO 200, f11, 10mm. VR 10–20mm.

‍Saapa olla kiitollinen tuuristamme sään suhteen. Vaikka huipulla tuuli jonkin verran, aurinko lämmitti niin mukavasti, että siellä tarkeni oleskella t-paidassa.

‍Huipulla on kenties ollut joskus joku pieni masto tms. Sen perustus oli yhä korkeimmalla kalliolla ja parhaan kuvan saamiseksi Kostonjärvelle päin minun piti tietenkin nousta sen päälle kuvaamaan… 

‍Joku perhonenkin lenteli huipulla, mutta en jäänyt metsästämään sitä kuvattavaksi, koska makkaranpaisto alkoi myös olla mielessämme. 

‍

‍Se saattoi lennosta katsottuna olla  ohdakeperhonen. Myöhemmin tällä reissulla minulla kävi perhosten kanssa hyvä tuuri Sallassa, josta kerron toisessa kirjoituksessani lisää.

‍

‍Pyhitys oli joidenkin meidän miekkosten mielestä jopa hienompi paikka kuin Valtavaara. En lähde vertailemaan, mutta ehdottomasti hieno vaara tämä oli! 

‍Rukatunturi koillisessa.

‍1/200, ISO 160, f14, 300mm. VR 70-300mm.

‍Maisemaa etelään.

‍1/200, ISO 200, f9, 700mm. VR 70-300mm.