Kittilässä! (Kilpaa Aakenustunturille auringonlaskua vastaan.)

21.09.2023

(Itse retki oli 15.9.)

Lähdimme kahdenkeskiselle ruskareissulle Kittilään. Viimeinen suunnitelmamme reissun lopullisista päämääristä muotoutui uusiksi melko lähellä itse matkaa. Koska meillä oli aikaa vain kahden yöpymisen verran, valitsimme kohteemme mahdollisimman läheltä Kittilää, jossa yövyimme.

Pääkohteeksi muotoutui pääreissupäivä lauantaille Kumputunturi, joka vähemmän tunnettuna (mutta todella hienona!), palkitsi meidät seuraavana päivänä.

Tämä, Aakenustunturi, taisi varmistua ensimmäisen illan pistokohteeksi vasta lähestyessämme Kittilää. Mittailimme mahdollisuuksiamme ehtiä tunturille ja takaisin kelloa vastaan automatkan lopulla…

Lopulta päädyimme siihen, että ehtisimme lähimmästä kohdasta Kittilästä päin käydä tunturilla Vasalaella 470m (jos oikein tsekkasin korkeuden kansalaisen karttapaikasta).

Totovaaran pirtti olikin ihan kunnollinen ja virallinen lähtöpaikka reiteille Aakenustunturin lähellä. Aakenus kuuluu siis Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon.

Saavuttuamme Kittilään majoituspaikkaan, heitimme osan matkatavaroista sinne. Sen jälkeen ajoimme Totovaaran pirtin läheisyyteen parkkipaikalle, jossa oli kansallispuiston opastaulu. Siitä lähdimme pikaisesti kävelemään virallista reittiä kohti Vasalakea, jonne (nyt mitattuna) matkaa tuli lähelle 3km. Kello oli tuolloin lähellä puolta seitsemää ja aikaa auringonlaskuun meillä oli jotain reilu tunti… Edessä siis nousua noin 250m korkeuserossa mitattuna lähtöpaikalta laelle tuolla 3km matkalla.

Kuvaamisen osalta haastetta riitti valon suhteen. Eikä pelkästään hämärtyvän illan vuoksi, vaan jo valmiiksi melko pilvisen sään osalta. Herkkyys (ISO-arvo) piti olla lähempänä tuhatta, ja sehän tuottaa kohinaa kuviin.

Me huipulla.

Polku Aakenustunturille lähellä puurajaa.

1/200, ISO 640, f7.1, 18mm.

VR 18-55mm.

Laskeva aurinko. Siellä jossain.

1/400, ISO 200, f9, 55mm.

VR 18-55mm.

Kilpaa auringon kanssa laelle.

1/250, ISO 400, f9, 18mm.

VR 18-55mm.

Ehditäänkö?.

1/2000, ISO 400, f7.1, 55mm.

VR 18-55mm.

Huipun takana odottaa maisema…

1/800, ISO 800, f10, 18mm.

VR 18-55mm.

Pidimme yllä melko reipasta tahtia ja annoimme itsellemme vain muutamien kuvien pituisia hengähdystaukoja kisassamme auringonlaskua vastaan.

Päätarkoituksemme oli siis ehtiä kuvaamaan auringonlasku Aakenustunturin toiselle puolelle, jonnekka juuri siis paikka valintamme luomana sattumana aurinko tulisi laskemaan.

Matkalla saimme kuvattua jonkin verran ruskamaisemia, mutta kuten sanottu, säätila ei ollut siihen paras mahdollinen. Ei kyllä satanutkaan, joten siinä mielessä saatoimme olla tyytyväisiä.

Huipulla oli kuvan mukainen opaste reiteistä.

Opasteiden takana kohosi jo seuraava Aakenuksen huipuista, nimeltään Moloslaki.

Saavuimme siis Vasalaen huipulle juuri auringon laskiessa ja etsimme sopivan kohdan kuvataksemme eteemme auennetta maisemaa, jossa loputkin osat Aakenustunturista kaartuivat kauniisti edessämme.

Etsimme siitä viereltä parhaan lähimmän kuvauspaikan nopsaan, koska aikaa ei enää ollut. Siitä oli hieno maisema pohjoista ja Aakenustunturin korkeinta huippua Pallilakea kohti. Alhaalla levittäytyvät kaksi suoaluetta Iso Molosjänkkä ja Pieni Molosjänkkä

Opasteet, joidenka takana Moloslaki (530m)

1/250, ISO 1600, f9, 18mm.

VR 18-55mm.

Maisema pohjoiseen, jossa Pallilaki. (565m)

Alhaalla suoalueet.

1/100, ISO 1250, f8, 10mm.

VR 10-20mm.

Selfiet oli otettava. :-) (Haastavasti suoraan vastavaloon kohti laskevaa aurinkoa…)

Taustalla näkyy komea Lainiotunturi (615m), sekä aivan vasemmassa laidassa vähän pilkottava Kesänki.

Samalla kun tulimme tuohon huipulle, ja ylitimme Aakenustunturin harjanteen lännen puolelle, alkoi myös tuulla ja ilma viilentyä sen myötä. Onneksi tähän olimme varautuneita ja kaivoimme lisävaatteet esille repusta. Söimme eräässä pienessä notkelmassa myös eväitämme, ja lähdimme suuntaamaan samaa reittiä kohti autoa.

Tähän loppuun laitoin vielä pari kännykällä otettua kuvaa ruskasta, jotka otin kiivetessämme huipulle.

Kuva otettu iPhonella.

Aakenustunturi visiittimme oli siis tosi lyhyt. Kuitenkin ehdimme kuin ehdimmekin kuvaamaan auringonlaskun ja maisema Vasalaelta oli hieno.

Näkemättä jäi silti monta paikkaa ja hienoja maisemia. Yksi tunturin erikoisemmista vetonauloista osalle ihmisistä ovat varmasti toisen maailmansodan aikaisen Junkers kuljetuskoneen hylyn jäänteet, jotka löytyvät Moloslaen koillisrinteestä.

Minua kiinnostaisi Aakenuksen korkein huippu, hauskan niminen Pallilaki.

Saa nähdä viekö tie enää ikinä kuitenkaan Aakenustunturille. Lapissa on niin monta upeaa käymätöntä paikkaa.