Reilun kolmenkymmenen kilometrin pyöräily poikani kanssa sunnuntaina edellisyön YK-keikan jälkeen(:-)), toi muutamia mukavia perhoskuvia arkistoihin. Erityisesti (kirjaimellisesti) lennosta kuvaamani suokeltaperhoset olivat hieno onnistuminen.

Metsätie Salmijärven suunnasta lentokentän taakse Matinmäelle on hyvä taival löytää kameralle töitä, ja ihailla samalla komeita mäntykankaita ja syviä harjuhautoja eli suppia.

Tesmaperhonen.

1/250, ISO 200, f8, 200mm.

VR 70-300mm.

Horsmien loistoa Salmijärventiellä.

1/500, ISO 200, f10, 130mm.

VR 70-300mm.

Kukkaloistoa oli pakko kuvata muutaman kuvan verran.

Löysin kaksi suokeltaperhosta iloisissa puuhissaan lepattelemassa tien laidalla. Onnistuin kuin onnistuinkin saamaan teleobjektiivilla lähekkäin toisiaan leikittelevän pariskunnan samaan pieneen kuvatilaan. Käytin tässä suljinaika ohjelmaa suljinajalla 1/2500, joka riitti justiinsa pysäyttämään perhoset kuviin.

Suokeltaperhoset.

1/2500, ISO 200, f6.3, 300mm.

VR 70-300mm.

Suokeltaperhonen.

1/500, ISO 320, f8, 300mm.

VR 70-300mm.

Kangassinisiipi - naaras.

1/1000, ISO 250, f8, 300mm.

VR 70-300mm.

Kangassinisiipi - naaras.

1/800, ISO 250, f8, 300mm.

VR 70-300mm.

Salmijärven lähellä tien varrella lenteli näitä kavereita. Kyseessä on tesmaperhonen joka on tosi yleinen perhonen vielä täällä Kainuun korkeudella. Lennossa perhonen näyttää ehkä hieman tylsältä ruskean harmaalla värityksellään, mutta kun tesman pääsee kuvaamaan alasiipien täplät näkyen, onhan tämä perhonen varsin nätti.

Tesmaperhonen.

1/320, ISO 200, f7.1, 300mm.

VR 70-300mm.

Koiranputkien loistoa Salmijärventiellä.

1/400, ISO 200, f10, 70mm.

VR 70-300mm.

Suokeltaperhoset.

1/2500, ISO 200, f6.3, 300mm.

VR 70-300mm.

Kyseiset perhoset kuvissa yllä ovat hieman alivalottuneita korkean suljinnopeuden vuoksi, mutta en nyt alkanut säätämään raakakuvia, koska ei tuo nyt katastrofi ole. Kameran automatiikka on pystynyt hieman tasapainottamaan ongelmaa itse aukko-arvoa säätämällä. Auringon paiste oli kuvien onnistumiselle tärkein edellytys. Telinettä minulla ei ole ollut mukana tähän mennessä kuvausreissullani kertaakaan, joten kaikki kuvani ovat käsivaralla otettuja. 

Naaras on perhosista oikean puolimmainen.

Vieressä oleva yksilö on valotuksen puolesta lähempänä totuutta.

Yleisimpiä sinisiipiä on liikkeellä monissa ympäristöissä. Olen jo vuosia sitten kuvannut nämä yleisimmät ja näiden kanssa lajien tunnistaminen on sellaista, että jos aikaa edellisistä lajin määrittely operaatioista on kauan, niin asian uudelleen aloittamiseen voi olla kynnystä… Esim. kangas- ja ketosinisiivistä mainitaan, että ”naaraiden erottaminen kenttäoloissa on miltei mahdotonta”.(Päiväperhosopas, Tammi 2001).

Löysin kuitenkin netistä tunnistamiseen apuja

ja laitan vieressä komeilevan sinisiiven kangassinisiiveksi siipien alapintojen muutamien oleellisten yksityiskohtien johdosta.

Sinisiivissä sukupuolen erottaminen taas on yleisesti ottaen helppoa, koska sinisiipi naaraan siipien yläpinta on yleensä joko kokonaan ruskea, tai vähintään osittain ruskeiden alueiden peittämä.

Tässä kaunis kangassinisiipi naaras niittynätkelmässä, joka on myös kyseisen perhosen toukan ravintokasvi.

Alla on nätti pikkuinen juolukkasinisiipi, joka on erittäin yleinen aina lappia myöten.

Helppo tunnistaa, koska alasiivissä ei ole oranssia täpliä kuin vain pari.

Tämän löysin Joutenlammen läheltä kankaalta.

Juolukkasinisiipi - sama koiras.

1/640, ISO 200, f7.1, 300mm.

VR 70-300mm.

Keisarinviitta.

1/1000, ISO 200, f8, 300mm.

VR 70-300mm.

Keisarinviitta.

1/250, ISO 250, f16, 300mm.

VR 70-300mm.

Lopuksi saavuimme mukavan Matinmäentien toiseen päähän Kajaanin lentokentän lähelle. Sattumalta olimme juuri siihen aikaan paikalla, kun poikani ja minun ylitse lensi laskeutuva lentokone kentälle. Pakkohan siitä oli ottaa kuvia ja videoita.

Aivan tien päässä oli vielä loppuhuipennus tälle pyöräilylle luonnon keskellä ennen siirtymistä isommalle asfalttitielle. Juniori huomasi hienon perhosen ja tunnistin sen jo kaukaa keisarinviitaksi.

Keisarinviitta on Suomen suurin hopeatäpläperhonen.

Hieman harmitti, kun en päässyt kuvaamaan perhosen siipien alapintaa, joidenka kaunis vihreän hopeinen värimaailma varmastikin on antanut lajille suomenkielisen nimensä. 

Minulla löytyy vain yksi kuva perhossivuiltani joissa nuo siivet näkyvät ja tarvitsenkin näköjään vielä paremman otoksen niistä! Vuoden 2012 kuvassa nuo alapinnat ovat vähän varjossa.

Englannin kielinen nimi keisarinviitalle on silver-washed fritillary.

Koska valoa oli paljon, kokeilin käyttää tosi suurta aukko arvoa, jolloin syvyysterävyys nousee korkeammaksi. Aukolla f16, sainkin todella upean kuvan Keisarinviitasta (kts. kuva vieressä).

Sekä perhosen lähimmät kuin kauemmat yksityiskohdat ovat juuri sopivasti aivan teräviä.

Keisarinviitta.

1/800, ISO 250, f9, 300mm.

VR 70-300mm.